Tämä bloggarointi on taas yksi asia, mitä oon alottanu monta kertaa, mutta sitten salasanat ja nimimerkit hukkuu, ajatus katkeaa ja elämä vaan on.

Tällä kerralla ajattelin laittaa tämän jutun toimimaan. Nyt se onnistuu.

Miksi.

Mää kirjottasin ja joku lukis. Ei sillä väliä, pääasia että kirjotan, että saan ajatukseni ehkä selkeemminks. Että näen ne jossain. Muualla kuin päässäni.

Opiskelen kirjottamista. Nyt en jaksa ajatella mikä on oikeeta ja mikä vaan puhekielistä. ei siihen en keskity. oikeastaan inhoan tietokoneella isojen kirjainten laittamista. Perkele. en laita jos en jaksa. kapinaa illan ratoksi.

aamulla työharjotteluun taas. kirjotan. välillä vaan lueskelen lehtiä ja kirjoja ja nettijuttuja. siinä ne päivät sujuu.

en voi käsittää vielkään, että paskanjauhannasta maksetaan. ja ehkä vielä joskus tulevaisuudessa paljonkin. siis enemmän kuin opintotuki. luoja olen tylsä. mutta mua väsyttää.

Oli yllättävän hyvä elokuva tuo sliding doors. ihan itku tuli lopussa. yleisitku. siitä miten elämä heittelee. miten kaikella on kai tarkoituksensa. tai sitten ei. miksi mun elämä on just tälasta - sitä itkin ehkä eniten. ei niin että olis oikeestaan mitään vikaa, päin vastoin. ihan ok. oikeestaan.

paras mennä tupakalle ja nukkumaan.tositoiminen tilitys julistettakoon avatuksi joku toinen päivä.

hyvää yötä tai huomenta,

beebee